Vanha päärakennus

20-luvulle tyypillistä uusklassista rakennustyyliä edustava päärakennus valmistui ensimmäisten rakennusten joukossa vuonna 1922. Rakennuksesta edelleen löytyvät kemikalointisali, insinöörin huone, tisurikoppi eli päivystäjän huone sekä laboratorio olivat vesilaitoksen käytössä vuodesta 1923 vuoteen 1954 asti, jolloin rakennuksen alkuperäinen toiminta siirtyi kokonaisuudessaan vesilaitoksen uuteen, vuonna 1954 valmistuneeseen päärakennukseen. Toiminnan siirryttyä uuteen rakennukseen, jäi vanha päärakennus tyhjilleen. Suuri osa alkuperäisistä esineistä ja huonekaluista jätettiin vanhoille paikoilleen, sillä niitä ei enää tarvittu uudessa rakennuksessa puhdistusprosessin muututtua. 1990-luvulla rakennuksen toinen kerros museoitiin vesilaitosmuseoksi ja vintti muutettin kokoustilaksi. Museon avajaisia juhlittiin elokuussa 1998, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta kaupunginvaltuuston päätöksestä aloittaa vesilaitostoiminta Turussa.

Henkilökunnan asuinrakennus

Vesilaitoksen henkilökunnalle rakennettiin oma asuinrakennus sekä piharakennus Halistentien itäpuolelle, vanhaa päärakennusta vastapäätä. Rakennus valmistui syksyllä 1922 ja osa asukkaista muutti taloon heti. Kolmikerroksisessa rakennuksessa oli yhdeksän huoneistoa sekä yhteisessä käytössä olleet sauna, pyykkitupa, mankelihuone, kellarit ja halkovajat. Lisäksi jokaisella perheellä oli oma puutarhapalsta rakennuksen edessä. Erillisessä ulkorakennuksessa oli ulkohuoneen lisäksi aikoinaan myös sikala. Henkilökunnan asuinrakennuksessa oli pääosin kahden ja yhden huoneen asuntoja. Huoneistoista yksi oli kolmen hengen asunto, johon vesilaitoksen kemisti muutti perheineen. Vessat rakennettiin taloon vuosikymmenen vaihteessa. Rakennus toimii edelleen asuinrakennuksena ja nykyään siinä on yksityisasuntoja.

Johtajan asuinrakennus

Vuonna 1909 valmistunut puinen omakotitalo rakennettiin alkujaan myllärintuvaksi. Vesilaitoksen laajentuessa 1930-luvun alussa rakennusta käytettiin muun muassa rakennusmiesten ruokalana sekä rakennusmestarien tilana. Laajennustöiden valmistuttua talo remontoitiin ja vesilaitoksen käyttöinsinööri muutti siihen perheineen henkilökunnan asuinrakennuksesta. Tästä lähtien rakennus toimi vesilaitoksen johtajan asuntona. Rakennus löytyy edelleen vesilaitoksen alueelta.

Vanha pumppuhuone

Vanhan pumppuhuoneen rakentaminen Halistenkosken rantakallioille aloitettiin vuonna 1921. Vettä pumpattiin puhdistuslaitokselle aluksi kahdella pumpulla. Pumppuhuoneen alapuolella oli imusäiliö, johon vettä johdettiin. Aurajoesta pumpattiin vettä pääosin syksyisin ja keväisin. Kesäisin pyrittiin tulemaan toimeen Kaarningon viileällä pohjavedellä. Uusi pumppaamo valmistui vanhan pumppuhuoneen viereen 1952.

Alunavarasto

Alunavarasto valmistui vuonna 1923. Alunaa eli alumiinisulfaattia käytettiin saostuskemikaalina vedenpuhdistuksessa. Sitä tuotiin Suomeen lähinnä Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta. Kemikaalit varastoitiin yleensä kemikalointihuoneen yläpuolella sijaitsevaan vinttihuoneeseen. Tynnyreissä ja säkeissä kuljetetut kemikaalit nostettiin vintille aluksi vinssillä ja myöhempinä vuosina hissillä. Alumiinisulfaattia tilattiin kerralla aina niin paljon, että osa siitä jouduttiin kantamaan tien toisella puolella sijaitsevaan varastorakennukseen.

Luujauhomylly

Ensimmäinen luumylly kohosi Halistenkosken rantaan vuonna 1836. Mylly kuitenkin paloi vuonna 1905 sahalla syttyneen tuhoisan tulipalon seurauksena. Kolme vuotta myöhemmin rakennettiin uusi mylly vanhalle paikalle. Tällä kertaa rakennusmateriaaliksi valittiin tiili ja myllystä tehtiin kaksikerroksinen, lisäksi siihen lisättiin puinen ylinen. Luumylly tuotti lannoitetta pelloille sekä luuliimaa puusepänverstaille. Tehdas aiheutti kuitenkin jatkuvaa huolta ja mielipahaa alueen asukkaille. Kesäisin raakaluuvarastot houkuttelivat luokseen suuria kärpäsparvia, mitä pidettiin terveysriskinä. Lisäksi luuvarastoista oli hajuhaittaa naapurustolle. Vuonna 1927 mylly muutettiin kutomosäietehtaaksi eli lumppumyllyksi. Tehdas paloi kuitenkin vain kahta vuotta myöhemmin. Sammutustöistä huolimatta rakennuksesta jäi jäljelle vain tiiliset seinät. Myöhemmin nekin purettiin ja tehtaan koneisto myytiin romuksi. Kosken laidalla on kuitenkin yhä nähtävissä luumyllyn kivinen turbiinikammio sekä vesirännin poistoaukko.

Nykyinen päärakennus

Uuden päärakennuksen rakennustyöt saatiin valmiiksi vuonna 1954. Vastavalmistuneen rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa oli verstastiloja, toisessa kerroksessa laboratorio sekä kloorihuone, kolmannessa kerroksessa toimistoja ja ylimmässä kerroksessa varastotilat. Tänä päivänä rakennus toimii lähinnä toimistorakennuksena.